23.4.2006 kävimme starttaamassa kaksi kertaa JAUn agilitykisoissa. Itsellä oli takana 10 tunnin työurakka edellispäivän kisoista, mutta eipä tuo oikeastaan paljoa väsyttänyt. Molemmat radat olivat kuin meille tehtyjä, tarkkuutta vaativia ja sopivia keskinopealle koiralle. Rataantutustuminen meni hyvin, ja ensimmäisellä radalla lähdettiin ensimmäisenä. Hieman meinasi tulla kiire, mutta mielestäni sain Empun viritettyä ihan oikeanlaiseen mielentilaan, ja rähinä päällähän se sitten lähtikin.

Itsellä vaan tuli rataantutustumisessa pieni muistikatkos, unohdin etten saa liikkua ennen kuin ensimmäinen este on suoritettu. Joten samaan aikaan lähdin liikkeelle, ja ensimmäinen rima tuli sitten samantien alas, Empun kiirehtiessä perääni. No eipä siinä mitään, matkaa jatkettiin hyvin, yhdeltä aidalta tuli kielto, en vetänyt otusta tarpeeksi itseäni päin ja näin jäi este välistä. Keppikulma oli juuri meille sopiva, ja sinnehän se suikahti hyvin, kunnes..

Kesken pujottelun tuli stoppi, ja jätkä keksi jäädä seisomaan paikoilleen, haistellen ilmaa kiinnostuneena. Siinä meni sitten taas itseltä kaikki sekasin, mutta lopulta sain kakaran takaisin keppien alkuun, ja sittenhän taas mentiin. Puomilta otettiin sitten sen jälkeen ylösmenon kontaktivirhe, kuinkas muutenkaan. On se näköjään mahdollista näinkin raskaalla, hitaalla ja pienellä koiralla..

Viimeinenkin este meinasi mennä ohi, mutta kun tarpeeksi lujaa karjaisin niin rupesi korvat toimimaan. Tuloksena lopulta 32.35, yliaikaa siis 12.35 sekuntia sekä 20 virhepistettä ja viimeinen sija. Jäi siis tältä erää se nolla taas saamatta.

Seuraavalla radalla lähdettiinkin sitten toiseksi viimeisenä, eli aikaa virittelyyn oli. Nyt muistin odotella ensimmäistä rimaa, ja siellähän se paikoillaan pysyi. Kiihdytyssuoralla kohti puomia sieltä sitten yksi alas tulikin, mutta matkaa jatkettiin vauhdikkaasti. Kepit meni hyvin, ei mitään niskurointia, mutta A-esteeltä otti sitten alastulosta virheen, vaikka kuinka muka hinkkasin sitä alaspäin. No, A-esteen edessä olikin sitten seuraava este, aita, jonka jälkeen piti kääntyä 180 astetta takaisin päin. Juuri kun Emppu oli hyppäämässä, sanoin 'tässä' ja koira löi jarrut tiskiin, nenä rimassa kiinni ja kieltohan siitä tuli. Hieman rupesi naurattamaan, Emppu selvästi päätti ettei tällä kertaa toimisikaan sillä viiveellä millä yleensä..

Loppuosa menikin sitten mallikkaasti, yllätys yllätys. On tämän jäärän kanssa kisaaminen aikas mielenkiintoista. Turhauttavaa, enemmänkin. Itse olen jo valmis lyömään hanskat tiskiin ainakin tämän vuoden kohdalta, oma kisamotivaatio on aikas nollissa. Kisoissa tuo tietää, ettei rangaistuksia pahemmin tule, ja tekee sitten oman mielensä mukaan.

Harmi ettei Empulla ole päänsisäistä menohalua, tähän mennessä se on tehnyt aina vaan minun mielekseni. Jos on tehnyt. Tämän huomaa heti, kun seuraa Emppua ja jotain muuta koiraa kentän laidalla. Emppua ei vähempää voisi kiinnostaa mitä on meneillään, saati päästä itse sinne, kun taas toiset koirat huutavat ilosta päästessään esteille. Enää ei vain jaksa.

Tiedä sitten mitä tässä enää on tehtävissa.


Sini Lindroosin ottamia hienoja kuvia Empusta 'vauhdissa' löytyy nyt Empun tulossivulta.