Puikulanaama päätti eilen sitten täräyttää ja maalailla meidän lattian illalla uudella värillä. Lenkiltä tultua huomasin, että meidän kaunis (ja hemmetin muodikas!) ruskeavivahteinen muovimattolattia on saanut Jäynän tuunauksessa punaisia pilkkuja. Ja tadaa! Syyllinenkin löytyi. Vasemman etujalan yksi antura oli haljennut aivan kynnen tyvestä pystypoikittain noin puoleen väliin asti. Kyllä äiti on tyytyväinen..
No ei siinä sitten mitään, suihkussa ja betadinelitkussa uitettiin jalkaa ja lopulta pakettia sitten päälle. Verta siitä ei enää putsauksen jälkeen ole tullut huomattavasti, ainoastaan paketissa olleessa pumpulissa oli hieman verta. Nyt sitten Jäynä liikkuu muodikkaasti tossu jalassa. Katsotaan kuinka kauan paranemiseen menee..
No mutta mikäpä siinä, täyttä liikuntakieltoa ei tullut, joten minäpä ajattelin tehdä yhden rentouttavan jäljen tuohon viereiselle pellolle. Siitähän se ajatus sitten lähti.. Tässä teille monivalinta tehtävä. Osioista voi valita niin monta kuin tuntuu mielekkäältä, var så god. (En mä tiedä kirjoitetaanko se noin, mä sain ruotsin kokeesta seiskan..)
Jäljestäminen ei sujunut, koska:
a) Nina ei osaa?
b) Jäynä ei osaa?
c) pelto oli huonossa kunnossa?
d) perhonen liiteli juuri sillä hetkellä Japanissa aiheuttaen pyörremyrskyn täällä?
Lähdettiinpä sitten jäljestämään, ensimmäinen jälki n. 50 askelta, ikää 10 min, ruohikkoista märkää peltoa, myötätuuleen. Jäynä täräyttää aloituksessa jo stopin katsellen nappuloita inhoten. Millään ei meinannut suuhun ne mennä, loppujen lopuksi kun yhden kädestä ojensin niin paviaani suostui loput vastahakoisesti etsiskelemään aloituksessa. (Tässä vaiheessa Nina huokaisee syvään..)
No, sitten seuraava askel.. Ei kun heeeeei, mikäs lintu tuolla taivaalla lentelee.. Ei kun siis.. No, nappula naamaan ja taas eteenpäin. Kaksi askelta meni hyvin, ja sitten eteen tuli mutainen nappula. Siis voi hyi! No, siitä selvittiin. Yllättäen Jäynän mielestä jälkeen tuli yhtäkkiä 90 asteen kulma, ja koska en ollut asiasta samaa mieltä, palautin apinapojan jäljelle. Ja taas mentiin. (Monta syvää huokausta..)
Loppuakohden Jäynä onneksi petrasi, ja viimeiset 15 askelta sujui todella hyvin. No, tästä intoutuneena päätin sitten nopeasti värkätä uuden jäljen (15 askelta) Jäynän katsellessa. Sitä ajamaan lähtiessä Jäynä näytti tylsiintyneeltä, ja ensimmäisen kahden askeleen jälkeen se iski maahan kun yritin innostaa sitä eteenpäin. No, siitä jatkettiin matkaa, ja lopulta päästiin jopa loppuun asti.
Jäynällä ei ollut kummallakaan jäljellä minkäänlaista intoa, eli seuraavalla kerralla (mental note to Nina):
1. Koiran tulee olla nälkäinen
2. Jäljellä tulee olla jotain, josta koira pitää oikeasti
3. Ei saa hermostua jäljellä koiralle eikä itselleen
4. Muista, että koiran edellisestä (ja ensimmäisestä) jäljestä on kulunut 4 kuukautta.
Että semmosta tällä kertaa. Tästä viestin "äänensävystä" saattaa huomata tämänhetkisen mielentilani (veetuutunut lähinnä itseeni). Niin joo, käytiin muuten tuo jälkeen kokeilemassa ilmaisua. Jäynä haukkuu nätisti parin sarjoja tolpassa, mutta irti ollessaan ääntä ei lähde. Täytynee jatkaa tolppaharjoituksia. Olisi kiva vaan jos osaisi.. ARGH!
Kommentit