Meillä alkoi 2.5 taas agilitytreenit, käymme kerran viikossa JAUn treeneissä. Meillä on nyt aivan uudet kouluttajat, ja ensimmäinen treenikerta lähtikin sitten aivan mallikkaasti käyntiin. Takana oli muutenkin huono päivä, ja kaiken lisäksi Emppu käyttäytyi taas aivan holtittomasti. Sillä oli korvat lukossa, lisäksi se meni aivan sekaisin ryhmässämme treenaavasta leikatusta tarupi-uroksesta.
Eipä siinä mitään muuta kuin liikkee.. Eikun hetkinen, missäs koira?? Juuh, sinnehän se karkasi toisten koirien luo.
Eli taas oltiin samassa tilanteessa kuin vuosia sitten, ja minä kun kerkesin jo toivoa ettei siihen takaisin jouduttaisi. Loppujen lopuksi päästiin sitten starttaamaan, ja perässähän se jotenkin tuli. Oma liike kun stoppasi, stoppasi myös koira ja keksi jotain muuta tekemistä.Ja tämähän on ollut tiedossa jo kuinka kauan. Kuinka sitä itse vaan voi taas olla niin tyhmä, ettei muista ohjata koiraansa oikein? Minä se vaan jaksan aina töksäytellä kesken radan ja heilutella käsiä joka suuntaan niin että rimat lentävät kaaressa alas. Mutta hei, meni se edes kepit! Näitten treenien jälkeen ei siis yhtään tehnyt mieli lyödä haskoja tiskiin, juu ei.
Seuraava kerta menikin sitten jo paremmin, Emppu tuli mukana, mutta kestoja se ei kestänyt ollenkaan. Omaa liikkumista sai jo paremmaksi, vaikka hieman kankeana olinkin edeltäneestä viiden kilometrin kävelystä/juoksusta treeneihin. Mutta valoa näkyi tunnelin päässä!
16.5.06 lähti siis käyntiin kolmas treenikerta. Edeltänyt viikonloppu oli mennyt Empun stressatessa juoksuisista nartuista (ei syönyt, vinkui, nukkui yössä 5h), joten odotukset eivät olleet kovat. Ratana meillä oli Peetsan harjoitus, kisamainen rata. Jo lämmitellessä jäi itsellä suu auki: tämä koirahan on yhtä innoissaan kuin silloin kaksivuotiaana!
Siitä löytyi vauhtia, se ärisi, purisi ja puhkui innosta. Ja ei muuta kuin radalle: liikkui kuin rasvattu salama, tuli hyvin käteen, haki kepit, otti kontaktit sekä teki täsmälleen niin kuin pyysin, eikä vain vähän sinnepäin.
Pikkuhiljaa rupeaa taas löytymään se meidän oma tyyli, ja toivottavasti tahti jatkuu samanlaisena. Tämä on se koira, jonka kanssa harrastamisen aloitinkin!
Kommentit