Käytiin tänään Jäynän ja Empun kanssa kiipeilemässä Kannustalon viereisillä lumipenkoilla (on muuten aika korkeita!). Jäynä oli hieman hukassa siellä, kun taas Emppu samaan aikaan veti rallia ylös ja alas ja ylös ja alas.. Se oli taas olevinaan niin ketterää.. Noh, menin sitten omaa tahtiani edespäin, kun Jäynällä tuli stoppi. Edessä oli hieman isompi lumilohkare, ja sivuilla hieman pudotusta. Jäynä ei millään muka päässyt siitä, vaan ensin mietti hetken, ja aloitti sen jälkeen kunnon piippaamisen. Lopulta piippauksen tahdissa se sai itsensä vaikeasta paikasta yli, ja sitten taas jatkettiin matkaa niin kuin ei mitään.
Emppu juoksutti Jäynää pihalla oikein kunnolla, niin että pikkunen ei oikein meinannut perässä pysyä. Juoksemisen jälkeen Empulla näytti yhä olevan sen verran energiaa, että nappasin lumikokkareen käteeni ja aloin tekemään tottista. Seuraaminen sujui ok (poikitti -> huomautin), perusasennon paikan pitäminen sujui äärimmäisen hyvin. Sivulla se meinaa usein tulla liian eteen, mutta se on selkeästi taas treenin puutetta. Eteentulo onnistui ihmeellisen hyvin, Emppu kun on viimeaikoina jäänyt niin hemmetin kauas. Nyt oli hyvässä kohdassa, ja energisesti.
Jäynän kanssa ollaan viime aikoina taisteltu maahanmenon kanssa. Miten siitä saa nopean? Alkaa keinot loppua kesken.. Ehkä se menee taas niin, että ensin sen on opittava liike kunnolla motorisesti ja sen jälkeen alkaa tulla vauhtia. Näin meni sivulletulon kanssa. Katsotaan..
Parin päivän aikana on arkiluoksetulo alkanut selkeästi tökkiä. Tai siis tulee yhä aina luo, mutta ei kovin suurella innolla. Täytyy jatkaa riehakkaasti palkkaamista taas, se on unohtunut luvattoman monta kertaa..
Tässä näin nopeasti kirjoiteltuna epämääräistä sepustusta.
© Hansu
Kommentit