Yksi haukahdukseksi kuviteltava äännähdys tänään tolpassa! Jess!

Eilen käytiin mettässä lenkillä, ja takaisin Emppu tulikin sitten auton kyydissä.. Pojat painiessa vähän pyöri pitkin kovaa lumihankea, ja Jäynä kamppasi Empun yhdessä kohtaa aika pahasti selälleen. Alkuun näytti siltä ettei mitään kummempaa käynyt, mutta viiden minuutin päästä, kun lähdin kävelemään takaisin päin, jäi Emppu aina monta kymmentä metriä jälkeen ja tuli körötellen sitten perässä. Kun rupesin sitä tarkemmin seuraamaan, huomasin että se köyristeli selkäänsä aivan kuin olisi koko ajan psklle menossa, ja yhden pysähtymisen aikana se oksensi vihreää vaahtoa.

Tästä sitten huolestuin siinä määrin, että soitin Tanelin hakemaan Empun takaisin kotia, en viitsinyt sitä enää edes sitä viimeistä kilometriä kävelyttää. Käveltiin sitten Jäynän kanssa perästä. Koko illan seurailin sen tilaa, ja vaikka välillä täristelikin samaan tapaan kuin ennen kipeänä, ei se varonut selkäänsä millään tavalla eikä näytellyt mitään kivun merkkejä kun sitä painelin. Illalla sitten lähdettiin vielä pääsiäiskokkoa katsomaan, ja Emppu kulki jo aivan normaalisti. Eli säikähdyksellä selvittiin. (Niin ja se vaahto oli virheää, kun oli syönyt sammalta sitä ennen..)

Jäynä pääsi kanssa kokkoa katselemaan, ja vaikka vähän se tuli jännäsikin (terveellistä sinänsä), käyttäytyi pojankloppi hienosti ja tuli hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Käytiin myös Tanelin kotikotona, jossa sika-Emppu pääsi taas esittelemään käytöstapojaan.. Jäynä sentään makoili nätisti eikä kerjännyt ruokaa.

Huono kuva lenkiltä, mutta onpahan molemmat vierekkäin.