Onko joku kadottanut tottelevaisen, ruokahaluisen, helposti motivoitavan ja energisen, leikkaamattoman snautseri uroksen? Mahdollisesti vaihtunut itsepäiseen, flegmaattiseen naistenmieheen? Täältä nimittäin löytyy yksi ensimmäisenä mainutun tapainen koira. Mahdollista vaihtoaikaa en osaa sanoa, mutta ilmeisemmin joskus hieman ennen tiistaita (16.5.2006). Jos tunnistat omasi, tule hakemaan. Mutta mielellään älä, on mukavaa kerrankin omistaa koira, joka tekee jotain. :P

Elikkä siis, käytiinpä tänään Empun kanssa taas treenikentällä, katsomassa Leenan ja Ronjan treenejä (myös Rita oli mukana). Keskimmäinen kenttä oli myös vapaana, joten kävimme siellä Herra Huttusen kanssa treenaamassa. Ja kappas, viiden kilometrin juoksemisen jälkeen (menimme pyörällä Ristinummeen) koira oli edelleen täysissä täpinöissä. Onhan tämä pysyvä olotila, onhan?

Yksikään rima ei tullut alas, ei yhtäkään kontaktivirhettä ja vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi. Tällä hetkellä meillä on treenauksen alla puomin alastulon hinkkaaminen, sillä olen opettanut Empun jäämään puomin alasmenolankun yläpäähän odottelemaan, ja itse himmailen omaa vauhtiani siis jo ennen puomin puoltaväliä. Tarkoituksena olisi nyt saada oma vauhtini jatkumaan loppuun asti (mutku mutku!) sekä saada Emppu juoksemaan suoraan alakontaktille.

Päätinpä sitten huvikseni repäistä: Koira puomille (ja olipa muuten lähes 90 asteen kulmasta esteelle meno!) ja kun se astui ylälankun puoleen väliin, aloin huutamaan "alas, alas, alas". Ja kas, sehän jatkoi suoraan sinne minne pitikin, seisten lopulta etutassut hienosti alakontaktilla, samalla kun itse seisoin vielä ylösmenon kohdalla. Mitä tälle koiralle on tehty, milloin se on oppinut nämä?

Kai me sitten vain ollaan hyviä. ;)

(Emppua odottaa kastrointi keskiviikkona, varmasti se yrittää esittää nyt kilttiä poikaa jotta pääsisi kuin koira veräjästä. :D)