Voi voi, ilmottauduttiin ensimmäisiin toko-kisoihin, kuukauden päästä pitäisi startata. Nyt alkoikin sitten panikointi! Piiloperfektionistin on hyvä lähteä aloittelijana aloittelijan kanssa kehään, auts.. Nyt liikkeet vaikuttavat ihan hyviltä (verrattuna siihen millaisia ne voisivatkaan ylipäätään olla), mutta onhan tässä vielä kuukausi aikaa töpeksiä aivan valtavasti. Ja kun soppaan lisätään vielä se, ettei koskaan olla oikeasti työskennelty paineen alla p*skanjäykkänä niin tulos voi olla hyvinkin mielenkiintoinen.. Noo, eihän yksi kisa elämää kaada, vai?

On se silti mukavaa snautserin jälkeen treenata sakemannin kanssa, ei tarvitse jännittää sitä kiinnostaako koiraa tänään vai sattuuko vain tuulemaan väärästä suunnasta.. Jäynä yrittää aina parhaansa, ohjaajan käskytyksestä ja ohjaamisesta se onnistuminen on kiinni. Eli ei paineita.

Seuraamiset vaativat vielä töitä, pitää tehdä innostavampia, lyhyitä pätkiä. Sorrun aina tekemään ihan vähän liikaa, ja siinä on "ihan vähän" liikaa. Maahanmenon pitäisi olla varma, tällä hetkellä se on hieman liian hidas erinomaiseksi, mutta yritetään korjata asiaa. Seisominen menee ok aina silloin, kun muistan oikean käskyn oikealla äänenpainolla, muuten J menee maahan. Luoksetulon pitäisi olla varma nakki, hieman meinaa vinottaa lopettavassa perusasennossa ja saattaa koetilanteessa törmätä. Paikallamakuu ok, sitä vielä harjoitellaan varmemmaksi. Niin ja se hyppy.. Noo, tänään aloitettiin opettelu. :D

Sata asiaa siis vielä vaiheessa, mutta eikö se ole hyvä hakkia pikkaisen persuksille potkijaa (alias koepaineet), jotta saa jotain aikaiseksi? Toko-kokeen jälkeen aloitetaankin sitten BH-kokeen panikointia.. Vihaan ja rakastan kisaamista.

Eli siis paineenpurkamista tällä kertaa. Niin ja onnea Jäynälle, 6.9 tulee 11 kuukautta ikää täyteen, sitten onkin enää yksi kuukausi ja vuosi on plakkarissa.