Kaveri täytti eilen 16 viikkoa, eli yhteiseloa on ollut nyt puolitoista kuukautta. Tänä aikana Jäynä on ollut hyvin nopea oppimaan, toivottavasti se ei muutu tässä iän lisääntyessä. ;D Jäynä on esittänyt hyvin varmaa "työskentelyä" erilaisilla alustoilla, kertaakaan en ole havainnut siinä negatiivista reagointia. Se etsii nappuloita hyvin, se etsii leluja hyvin ja se kulkee muuten vain hyvin kaikkialla.
Nenän käyttöä piti ensimmäisillä kerroilla oikeasti harjoitella. Tai ei niinkään sitä itse haistelua, mutta Jäynälle piti kädestä pitäen näyttää, kuinka lattialle tippuva ruoka löytyy tosiaan myös sieltä lattialta, näin niinkuin esimerkkinä. Nykyisin naput löytyvät hyvin sisältä, ulkoa sekä esim. lumipenkoista. Harjoittelua toki vielä tarvitaan, mutta tatsi hommaan on ollut hyvä.
Tuulihakuja on otettu pari kertaa, ja ne ovat onnistuneet hyvin. Myös sisällä hakeminen toimii, eikä Jäynä tähän mennessä ole reagoinut vieraissa paikoissa millään tavalla, etsii lähes samalla tavalla kuin sisällä (sisällä höslää enemmän..). Jäynä ei myöskään ihmeemmin arkaile hyppiä ylös ja alas etsiessä, se menee sinne minne mieli tekee.
Sisällä se on hyvinkin rauhallinen (kuten kaikki ovat todenneet..), paitsi silloin kun pitäisi olla rauhallinen (ts. haluaisin levätä). Ulkona kuitenkin tsekkailee ympärilleen aktiivisesti, tosin unohtamatta olemassaoloani. Pikkujätkä on ainakin tällä hetkellä aika ohjaajasidonnainen, harvoin menee pariakymmentä metriä kauemmaksi minusta. Poikkeuksia toki on, esim. kun se leikkii muiden pentujen kanssa. Mutta selkeästi huomaa eron Emppuun, Emppukun ei pienenä edes jaksanut seurailla että köpöttelenkö minä perässä sen leikkiessä muiden kanssa. Jäynä käy kuitenkin aina välillä tarkastamassa ja tökkäämässä minua nenällä, ja taas leikki jatkuu..
Niin joo, yhdestä asiasta piti vielä kirjoittaa. Jäynä on parina kertana yllättänyt minut täysin, sillä uusissa paikoissa, joissa on ollut moooonta koiraa (leikkikavereita) parin metrin säteellä, se on kääntänyt paineen suoraan minuun alkaen esimerkiksi seuraamaan. Ei siinä mitään, mutta kun en ole koskaan edes oikeata seuraamista ottanut, kontaktikävelyä vain niin että itse peruutan.. Elikkä ainakin tällä hetkellä koen tuon todella positiivisena! Empullahan alkaa helposti kiehua yli ja se aloittaa säätämisen samanlaisissa tilanteissa. Jäynä osaa mitä ilmeisemmin pitää oman intonsa kurissa ja purkaa sen oikeaan suuntaan. Jes! :D
Meteliä pitäviä liikkuvia asioita se kyllä hieman arkoo. Autot eivät ole kivoja, varsinkaan jos ne menevät metrin päästä. Ei se karkuun kirmaa, mutta laittaa kyllä korvat luimuun ja näyttää siltä että kohta tippuu taivas päälle. Sama juttu traktoreissa, tosin vähemmän aiheuttavat reaktiota (?!). Tätä täytyy siis harjoitella. Ja pikkupojat on pimeällä ihan outoja. Niitä pitää tuijotella hieman pitkään etteivät vaan yritä käydä kimppuun.. Eli siis hienoista arkuutta(?) on nähtävillä, en tiedä kuinka tähän ovat vaikuttaneet Jäynän ensimmäiset 10 elinviikkoa (eli siis onko ollut jostain huonoja kokemuksia tms. jotka voisivat vaikuttaa). Mutta näitä treenataan.. Yleisesti Jäynä on hyvin ihmisystävällinen, parhaimmat tutut pitää aina nuolla jos vaan mahdollista.. Sama myös muiden koirien kanssa. Niin ja Emppu on jumala!
Uutena vuonna Jäynä ei reagoinut ihmeemmin paukkuihin, normaalia uteliaisuutta ja ihmettelyä lukuunottamatta. Tässä onneksi oli Emppu antamassa mallia, sillä sehän ei pelkää minkäänlaisia paukkuja (vaan yrittää ennemminkin päästä syömään raketit..). Myös ampumaradan läheisyydessä treenatessa on paukkunut, eikä se ole Jäynään vaikuttanut. Tälläosaa siis kaikki ok.
Ulkomuodollisesti Jäynä on kasvanut hyvin tasaisesti, keräten semmoisen kilon viikossa painoa ja senttejäkin on tullut tasaisesti lisää. 15 ½ -viikon iässä Jäynä painoi 15,5kg. Väri on tummunut tasaista tahtia kyljistä, ja niskan vaalea merkki on vaalentunut ja levinnyt. Korvat ovat hillittömän kokoiset ja tassut aikas pienet (esim. Sampoon verrattuna..), mutta eiköhän tuosta ihan koiran kokoinen tule. :) Kuono on ainakin tällä hetkellä hieman kapea muuhun kokoon verrattuna (ja korvat pitemmät kuin kuono), mutta katsotaan millainen kiilapää tuosta tulee. ;D
Jäynä, Jäyski, Jäyjäy, Jäy, Jänes, Jäynis, Jänis, JJ.. Ja minähän halusin siis Jäynälle sellaisen nimen, jota on vaikea väännellä. Taisi olla vähän väärä valinta tämäkin. ;D Jäy on oikeasti oikea mamman mussu, söpöliini joka näyttää aivan Hilarius Hiireltä kuulema. Paras. Sopivan putkiaivo tähän laumaan. ;)
(Millonkohan onnistun pitämään nämä kirjoitukset lyhyinä?)
Kommentit